9 And when he had opened the fifth seal, I saw under the altar the souls of them that were slain for the word of God, and for the testimony which they held:
10 And they cried with a loud voice, saying, How long, O Lord, holy and true, dost thou not judge and avenge our blood on them that dwell on the earth?
11 And white robes were given unto every one of them; and it was said unto them, that they should rest yet for a little season, until their fellowservants also and their brethren, that should be killed as they were, should be fulfilled.
1Kun Herra oli pelastanut Daavidin kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin käsistä, Daavid lauloi Herralle tämän laulun:
2-- Herra, sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani.
3Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, pelastukseni sarvi, olet vuori ja turvapaikka. Sinä olet pelastajani, sinä autat minut turvaan vainoojilta.
4Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan.
5Kuoleman aallokko saartoi jo minut, turmion pyörteet minua kauhistivat,
6tuonelan paulat vangitsivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.
7Silloin huusin hädässäni Herraa, minä kutsuin apuun Jumalaani. Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.
8Maa tärisi ja järkkyi, taivaan pilarit vavahtelivat, hänen vihansa sai ne horjumaan.
9Hänen sieraimistaan nousi savu ja kaikennielevä liekki hänen suustaan, se suitsusi hiilten hehkua.
10Hän kallisti taivaan ja laskeutui alas pimeä pilvi jalkojensa alla,
11hän lensi kerubi ratsunaan ja kiiti tuulen siivin.
12Hän teki majakseen pimeyden, sateiden lähteen, raskaat pilvet.