9 And when he had opened the fifth seal, I saw under the altar the souls of them that were slain for the word of God, and for the testimony which they held:
10 And they cried with a loud voice, saying, How long, O Lord, holy and true, dost thou not judge and avenge our blood on them that dwell on the earth?
11 And white robes were given unto every one of them; and it was said unto them, that they should rest yet for a little season, until their fellowservants also and their brethren, that should be killed as they were, should be fulfilled.
2-- Voiko tämä, joka näin arvostelee Kaikkivaltiasta, käydä oikeutta häntä vastaan? Sen, joka tahtoo ojentaa Jumalaa, on oltava valmis vastaamaan sanoistaan.
3Silloin Job sanoi Herralle:
4-- Olen liian vähäinen. Miten voisin vastata sinulle? Minä panen käden suulleni ja vaikenen.
5Kerran minä olen puhunut, enää en sitä tee. Tein sen vielä toisenkin kerran, mutta nyt pysyn vaiti.
6Nyt Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui:
7-- Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.
8Väitätkö sinä, että minä en tuomitse oikein? Syytätkö minua vääryydestä, jotta itse saisit olla oikeassa?
9Onko sinun käsivartesi kuin Jumalan käsivarsi? Jyliseekö sinun äänesi niin kuin hänen äänensä jylisee?
10Hyvä on! Varustaudu kuin kuningas, pue yllesi valtiaan komeus ja loisto!
11Päästä vihasi valloilleen, etsi ylvästelijät, paina heidät maahan!
12Lannista ylpeät, tallaa jumalattomat maahan!
13Peitä heidät kaikki maan multaan, kätke heidän kasvonsa pois näkyvistä.
14Silloin minäkin ylistän sinua, olethan saanut voiton oman kätesi voimalla!
15Näetkö virtahevon? Minä olen sen tehnyt, niin kuin olen tehnyt sinut. Se syö ruohoa niin kuin lehmä,
16mutta näetkö, miten vahvat ovat sen lanteet, näetkö, miten voimakkaat ovat sen vatsan lihakset?
17Sen häntä on kuin setrin runko, reisien jänteet ovat kuin punottua köyttä.
18Luut ovat kuin pronssiputket, selkäranka on kuin rautaa.
19Se on Jumalan luomisteoista uljain, vain sen luoja voi sitä käskeä.
20Vuoret antavat sille ruokaa, metsän eläimet leikkivät sen lähellä.
21Lootuspensaan alla se makaa kaislojen keskellä, liejun kätköissä.
22Lootuspensaat suojaavat sitä, antavat sille varjonsa, rannan pajut sen ympäröivät.
23Se ei säiky, vaikka virta on väkevä, se lepää kaikessa rauhassa, vaikka vesi tunkeutuu suuhun.
24Kuka astuu sen silmien eteen? Kuka kiinnittää sen turpaan talutusrenkaan?
25Voitko sinä koukullasi pyydystää krokotiilin? Pitääkö siimasi sen kielen aloillaan,
26sitooko ruokoköytesi sen kidan, lävistääkö atraimesi sen leuan?
27Rukoileeko se sinulta armoa, yrittääkö se lepytellä sinua?
28Suostuuko se sinun ehtoihisi, antautuuko se orjaksesi ikiajoiksi?
29Leikitkö sen kanssa niin kuin linnun kanssa leikitään, annatko sen tyttärillesi narusta talutettavaksi?
30Käytkö siitä kauppaa toisten pyyntimiesten kanssa, meneekö se paloiteltuna myyntiin kauppiaille?
31Isketkö sen kyljen täyteen väkärautoja, lävistätkö harppuunalla sen pään?
32Jos mielesi tekee käydä siihen käsiksi, ajattele, millainen kamppailu siitä nousee, ja jätä se rauhaan!