1Silloin vastasi nuori Tobia isäänsä ja sanoi: kaikki, mitäs minulle sanonut olet, minun isäni, tahdon minä tehdä.
2Mutta kuinka minun tätä rahaa anoman pitää, en minä tiedä: ei hän minua tunne, enkä minä häntä. Mitä minun pitää merkiksi viemän; että hän minun uskois? En tiedä minä myös tietä sinne.
3Niin vastasi häntä hänen isänsä, ja sanoi: hänen kirjoituksensa on minulla; koskas sen hänelle näytät, niin hän kohta sinulle antaa rahan.
4Mene nyt ja etsi sinulles uskollinen kumppani, joka palkan edestä sinun kanssas menis, ettäs sen rahan minun eläissäni jälleen saisit.
5Niin meni nuori Tobia ulos, Ja löysi kauniin nuorukaisen seisomasta, joka oli itsensä vyöttänyt ja valmistanut vaeltamaan,
6Ja ei tietänyt, että se Jumalan enkeli oli, tervehti häntä ja sanoi: kustas olet, hyvä nuorukainen?
7Ja hän sanoi: minä olen Israelin lapsista.
8Tobia sanoi hänelle: tiedätkös tien Median maalle? Hän vastasi: tiedän kyllä, ja olen usein sitä vaeltanut, ja olen majaa ollut meidän veljemme Gabelln tykönä, joka asuu Rageksessa Mediassa, joka on Ekbatanan vuorella.
9Ja Tobia sanoi hänelle: odotas vähä aikaa, siihenasti että minä sen isälleni sanon.
10Ja Tobia meni ja sanoi sen isällensä; ja isä ihmetteli, ja rukoili, että se nuorukainen tulis sisälle.
11Ja hän meni sisälle vanhan tykö, ja tervehti häntä, ja sanoi: Jumala antakoon sinulle iloa!
12Ja Tobia sanoi hänelle: mikä ilo minulla oleman pitäis, jonka pimeydessä istuman pitää, ja taivaan valkeutta en nähdä taida?
13Ja nuorukainen sanoi hänelle: ole kärsivällinen; Jumala sinua pian auttaa.
14Ja Tobia sanoi hänelle: tahdotkos minun poikani johdattaa Ragekseen Mediaan Gabelin tykö? niin minä annan sinulle sinun palkkas, kuin palajat.
15Ja enkeli sanoi hänelle: minä tahdon hänen sinne viedä, ja jälleen sinun tykös tänne tuoda.
16Ja Tobia sanoi hänelle: minä rukoilen sinua: sano minulle: mistä suvusta ja kenenkä sukukunnasta sinä olet?
17Ja enkeli Raphael sanoi: ole ääneti! eikö siinä kyllä ole, että sinulla on sanansaattaja; mitä sinun tarvitsee tietää, kusta minä olen?
18Kuitenkin ettäs sitä vähemmin pelkäisit, niin minä sanon sinulle: minä olen Atsaria, suuren Ananian poika.
19Ja Tobia sanoi: sinä olet hyvästä suvusta. Minä rukoilen sinua, ettet vihastuisi, että minä sinun sukuas kysynyt olen.
20Ja enkeli sanoi: minä tahdon sinun poikas terveenä sinne ja jälleen tänne saattaa.
21Tobia vastasi: niin menkäät matkaan, Jumala olkoon teidän kanssanne tiellä, ja hänen enkelinsä johdattakoon teitä!
22Silloin valmisti Tobia itsensä ja kaikki, mitä hän kanssansa ottaa tahtoi, ja siunasi isänsä ja ja äitinsä, ja meni matkaansa kumppaninensa. Ja hänen äitinsä rupesi itkemään ja sanoi: meidän vanhuuden lohdutuksen olet sinä ottanut ja lähettänyt pois. Minä soisin, ettei se raha ikänä olisi ollut, jonka tähden sinä hänen olet lähettänyt pois. Me olisimme tyytyneet meidän köyhyytemme; se olis suuri rikkaus, että meidän poikamme tykönämme olis. Ja Tobia sanoi: älä itke! meidän poikamme menee raittiina ja palajaa terveenä, ja sinun silmäs pitää näkemän hänen. Sillä minä uskon, että Jumalan hyvä enkeli johdattaa hänen, ja kaikki hyvin toimittaa, mitä hänellä toimittamista on, niin että hän ilolla jälleen meidän tykömme palajaa. Niin hänen äitinsä vaikeni ja tyytyi siihen.