9 And when he had opened the fifth seal, I saw under the altar the souls of them that were slain for the word of God, and for the testimony which they held:
10 And they cried with a loud voice, saying, How long, O Lord, holy and true, dost thou not judge and avenge our blood on them that dwell on the earth?
11 And white robes were given unto every one of them; and it was said unto them, that they should rest yet for a little season, until their fellowservants also and their brethren, that should be killed as they were, should be fulfilled.
1 Kun hän oli lakannut huutamasta avuksi Israelin Jumalaa ja lopettanut kaikki nämä sanat,
2Nousi hän ylös maasta, kutsui luokseen palvelusneitsyensä ja astui alas siihen huoneeseen, jossa hänen oli tapana oleskella sapatteina ja juhlapäivinänsä.
3Ja hän pani pois säkkipuvun, johon hän oli ollut pukeutuneena, ja riisui yltään leskeysvaatteensa. Vielä hän pesi ruumiinsa vedellä ja voiteli sen kalliilla voiteella, järjesti päänsä hiukset ja pani siihen pääkoristeen ja pukeutui juhlavaatteisiinsa, joita hän miehensä Manassen eläessä oli kantanut.
4Ja pani paula-anturat jalkaansa ja otti jalkakäädyt, rannerenkaat, sormukset, korvarenkaat ja kaikki muut koristuksensa. Näin hän koristautui ylen ihanaksi hurmatakseen kaikkien miesten silmät, jotka hänet näkivät.
5Ja palvelusneitsyelleen hän antoi leilin viiniä ja ruukun öljyä, täytti laukun ohra - ja viikunakakuilla ja puhtailla leivillä ja kääri sitten kaikki astiansa huolellisesti vaatteeseen ja sälytti ne hänen kannettaviksensa.
6Sitten he lähtivät Beetyluan portille ja tapasivat Osiaan sekä kaupungin vanhimmat, Kabriksen ja Karmiksen, seisomassa siellä.
7Mutta kun he näkivät hänet - hänen kasvonsa olivat nimittäin muuttuneet ja hänen yllään oli toinen puku - niin he ihmettelivät suuresti hänen kauneuttansa ja sanoivat hänelle:
8Isiemme Jumala antakoon sinulle armonsa, niin että voisit toteuttaa aikomuksesi Israelin lasten ylpeydeksi ja Jerusalemin korotukseksi. Ja hän rukoili Jumalaa
9ja sanoi heille: Käskekää aukaisemaan minulle kaupungin portti, niin minä lähden ulos täyttämään sitä, mistä minun kanssani olette puhuneet. Ja he antoivat nuorille miehille käskyn aukaista hänelle, niinkuin hän oli sanonut.
10Nämä tekivät niin. Sitten Juudit lähti, palvelijatar mukanansa. Mutta kaupungin miehet seurasivat katseillaan häntä siihen asti, kunnes hän oli tullut vuoren juurelle ja kulkenut halki laakson, jolloin he eivät enää häntä nähneet.
11Niin he kulkivat suoraan laakson poikki, kunnes hänet kohtasi assurilaisten etuvartio.
12Silloin nämä pidättivät hänet ja kysyivät: Kenen väkeä olet? Ja mistä tulet? Ja minnekä olet matkalla? Hän vastasi: Minä olen hebrealaisten tyttäriä, mutta olen karannut pois heidän tyköänsä, koska heidät annetaan teidän saaliiksenne.
13Ja minä aion mennä Holoferneen, teidän sotajoukkonne ylipäälikön, tykö ilmoittamaan hänelle totuuden: minä osoitan hänelle tien, jota hänen on kuljettava saadakseen haltuunsa koko vuoriston, menettämättä ainoatakaan sielua miehistöstään taikka yhtäkään, jossa elävä henki on.
14Kun miehet kuulivat hänen sanansa ja kun he tarkastelivat hänen kasvojansa, havaiten hänet ihmeteltävän kauniiksi, niin he sanoivat hänelle:
15Sinä olet pelastanut henkesi tulemalla kiiruusti meidän herramme luo. Mene siis nyt hänen telttaansa, me annamme sinulle saattajia, jotka jättävät sinut hänen käsiinsä.
16Ja kun tulet hänen eteensä, niin älä pelkää sydämessäsi, vaan ilmoita hänelle se, minkä sanoit, ja hän on osoittava sinulle hyvyyttä.
17Niin he valitsivat keskuudestaan sata miestä saattamaan häntä ja hänen palvelusneitsyttään, ja nämä veivät hänet Holoferneen teltalle.
18Ja väki alkoi juosta kokoon leirissä, sillä tieto hänen saapumisestaan oli levinnyt telttoihin. Ja he tulivat ja asettuivat hänen ympärilleen, kun hän siinä seisoi Holoferneen teltan ulkopuolella, kunnes tälle oli ilmoitettu hänestä.
19Ja he ihmettelivät hänen kauneuttansa ja ihmettelivät israelilaisia hänen tähtensä. Ja he sanoivat toinen toisellensa: Kuka voi halveksia tätä kansaa, jolla on keskuudessaan tämänkaltaisia naisia? Ei ole viisasta jättää heistä eloon ainoatakaan, sillä jos heidät päästetään vapaiksi, niin he voivat viekkaudella lumota koko maan.
20Sitten tulivat Holoferneen henkivartijat ja kaikki hänen palvelijansa ulos ja veivät Juuditin sisälle telttaan.
21Ja Holofernes oli lepäämässä vuoteellaan kärpäsverhon alla, joka oli valmistettu purppuraharsosta, mihin oli kudottu kultaa, smaragdeja ja jalokiviä.
22Kun hänelle oli ilmoitettu Juuditin tulosta, meni hän teltan esihuoneeseen, ja hänen edellään kannettiin hopealamppuja.
23Mutta kun Juudit tuli hänen ja hänen palvelijainsa eteen, ihmettelivät kaikki hänen kasvojensa kauneutta. Ja Juudit osoitti hänelle kunnioitusta langeten kasvoilleen maahan, mutta palvelijat nostivat hänet ylös.