9 And when he had opened the fifth seal, I saw under the altar the souls of them that were slain for the word of God, and for the testimony which they held:
10 And they cried with a loud voice, saying, How long, O Lord, holy and true, dost thou not judge and avenge our blood on them that dwell on the earth?
11 And white robes were given unto every one of them; and it was said unto them, that they should rest yet for a little season, until their fellowservants also and their brethren, that should be killed as they were, should be fulfilled.
1 Kun israelilaiset, jotka asuivat Juudeassa, saivat kuulla, mitä kaikkea Holofernes, assurilaisten kuninkaan Nebukadnessarin ylin sotapäälikkö, oli tehnyt muille kansoille ja kuinka hän oli ryöstänyt kaikki heidän pyhäkkönsä ja hävittänyt ne,
2niin he peljästyivät häntä hirmuisesti ja joutuivat suureen hätään Jerusalemin ja Herran, heidän Jumalansa, temppelin tähden.
3Sillä he olivat juuri palanneet takaisin pakkosiirtolaisuudesta, ja vasta äsken oli koko Juudean kansa kokoontunut, ja pyhät astiat ja alttari ja Jumalan huone oli puhdistettu saastutuksesta.
4Niin he lähettivät sanan koko Samarian alueelle, Koonaan, Beethooroniin, Beelmainiin, Jerikoon, Koobaan, Haasoriin ja Saalemin laaksoon
5ja miehittivät edeltäkäsin kaikki korkeiden vuorten huiput, varustivat muureilla siellä olevat kylät ja keräsivät niihin ruokatarpeita sodan varalta; sillä heidän pelloiltaan oli sato juuri korjattu.
6Mutta Joojakim, joka siihen aikaan oli ylimmäisenä pappina Jerusalemissa, kirjoitti Beetyluan asukkaille ja samoin Beetomestaimin, joka on vastapäätä Esdrelinia, Dootaimin läheisyydessä olevan tasangon laidassa,
7ja käski miehittämään vuoriston tiet, koska niiden kautta voitiin päästä Juudeaan, ja koska oli helppo estää pääsy sinne, kun sola oli niin ahdas, että siinä oli tilaa enintään kahdelle miehelle.
8Ja israelilaiset tekivät, niinkuin ylimmäinen pappi Joojakim ja kaiken Israelin kansan vanhinten neuvosto käskivät.
9Silloin jokainen Israelin mies huusi Jumalan puoleen suurella hartaudella, ja he nöyryyttivät sielunsa suurella hartaudella,
10he ja heidän vaimonsa ja lapsensa ja juhtansa; vieläpä jokainen muukalainenkin, joka asui heidän keskuudessansa, ja jokainen heidän palkkalaisensa ja rahalla ostamansa orja pani säkkipuvun lanteillensa.
11Ja jokainen Israelin mies ja nainen sekä lapset, kaikki jotka Jerusalemissa asuivat, lankesivat kasvoillensa maahan temppelin eteen, sirottivat tuhkaa päänsä päälle ja levittivät säkkipukunsa Herran kasvojen edessä.
12Alttarinkin he verhosivat säkkikankaalla ja huusivat avuksi Israelin Jumalaa yksimielisesti ja hartaasti, ettei hän antaisi heidän lastensa joutua ryöstetyiksi eikä heidän vaimojensa vihollisen saaliiksi eikä kaupunkien, heidän perintöosansa, hävitettäviksi eikä temppelin saastutettavaksi ja häväistäväksi, pilkkanauruksi pakanoille.
13Ja Herra kuuli heidän äänensä ja katsoi heidän ahdistustansa. Ja kansa paastosi useita päiviä koko Juudeassa ja Jerusalemissa Herran, Kaikkivaltiaan, pyhäkön edessä.
14Ja ylimmäinen pappi Joojakim ja kaikki, jotka seisoivat Herran edessä, papit ja Herran palvelijat, uhrasivat säkkipuku kiedottuna lanteittensa ympärille, jokapäiväisen polttouhrin ja kansan lupausuhreja ja vapaaehtoisia lahjoja.
15Ja heidän päähineittensä päällä oli tuhkaa; ja he huusivat avuksi Herraa kaikesta voimastansa, että hän armollisesti katsoisi koko Israelin huoneen puoleen.