9 And when he had opened the fifth seal, I saw under the altar the souls of them that were slain for the word of God, and for the testimony which they held:
10 And they cried with a loud voice, saying, How long, O Lord, holy and true, dost thou not judge and avenge our blood on them that dwell on the earth?
11 And white robes were given unto every one of them; and it was said unto them, that they should rest yet for a little season, until their fellowservants also and their brethren, that should be killed as they were, should be fulfilled.
1Sitte meni Judit kammioonsa, ja puetti itsensä säkkiin, ja priiskotti tuhkaa päänsä päälle, ja lankesi Herran eteen, huusi häntä ja sanoi:
2Herra, minun isäni Simeonin Jumala, joka annoit hänelle miekan, rangaista pakanoita, jotka neitseitä häpäisivät ja häpiään saattivat,
3Ja annoit vangita heidän vaimonsa ja tyttärensä, ja ryöstätit heitä sinun palvelias kautta, joka sinun kiivaudessas palavat olivat: auta minua köyhää leskeä, Herra, minun Jumalani.
4Sillä kaikki apu, joka muinen ja sitte joskus on tapahtunut, On sinulta tullut; ja mitä sinä tahdot, sen pitää tapahtuman.
5Sillä kaikki sinun ties ovat valmistetut, ja sinun tuomios olet sinä pannut sinun edeskatsomisees.
6Katso nyt Assyrialaisten sotajoukkoa, niinkuin sinä muinen Egyptiläisten sotajoukkoa katsoit, kuin he sinun palvelioitas ajoivat takaa suurella joukolla, ja luottivat vaunuihinsa, ratsasmiehiinsä ja paljoon väkeensä.
7Mutta kuin sinä katsoit heidän päällensä, niin pimeys peljästytti heidät,
8Ja syvyys kiiruhti heidän ylitsensä, ja vedet upottivat heidät.
9Niin myös nyt näillekin tapahtukoon, Herra, jotka luottavat omaan väkeensä, vaunuihinsa, keihäisiinsä ja joutsiinsa,
10Ja ei tunne sinua, että sinä Herra meidän Jumalamme olet se, joka sodat asetat alusta, ja sinun nimes on Herra.
11Ojenna käsivartes niinkuin entisinä aikoina, ja lyö vihollisia sinun voimallas, että he sinun vihassas hukkuisivat, jotka kehuvat, että he tahtovat sinun pyhäs kukistaa, ja lupaavat miekalla lyödä maahan sinun alttaris.
12Rankaise heidän ylpeytensä heidän omalla miekallansa.
13Että hän omain silmäinsä kautta käsitettäisiin, kun hän katsoo minun päälleni; ja niin minun suloisten sanaini kautta vietellyksi tulis.
14Anna minulle rohkeus, etten minä häntä eli hänen väkeänsä hämmästyisi, mutta että hänet kukistaisin. Sillä se on sinun nimelles kunniaksi, että vaimo on kaatanut hänet maahan. Silla sinä, Herra, taidat ilman väen paljoutta antaa voiton, ja ei ole sinulla halua hevosten väkevyyteen; et myös ylpiät ole koskaan sinulle otolliset olleet, mutta sinulle ovat aina otolliset siviäin ja nöyräin rukoukset . O Herra taivaan Jumala, vetten Luoja ja kaikkein luotuin Herra! kuule minun köyhän rukoukseni, joka ainoasti sinun laupeuteesi luotan. Muista sinun liittoas, Herra, ja anna minun suuhuni sanat; mitä minun pitää puhuman ja ajatteleman pitää, anna minulle siihen onni, Että sinun huonees pyhänä pysyis, ja kaikki pakanat ymmärtäisivät, että sinä olet Jumala, ja ei yhtäkään muuta, paitsi sinua.