9 And when he had opened the fifth seal, I saw under the altar the souls of them that were slain for the word of God, and for the testimony which they held:
10 And they cried with a loud voice, saying, How long, O Lord, holy and true, dost thou not judge and avenge our blood on them that dwell on the earth?
11 And white robes were given unto every one of them; and it was said unto them, that they should rest yet for a little season, until their fellowservants also and their brethren, that should be killed as they were, should be fulfilled.
1 Älä halaja kelvotonten lasten paljoutta, äläkä iloitse jumalattomista pojista.
2Jos niitä paljonkin tulee, älä niistä iloitse. Ellei heissä ole Herran pelkoa,
3niin älä luota siihen, että he saavat elää, äläkä pidä pysyväisenä heidän asuinsijaansa. Sillä yksi on parempi kuin tuhat, ja parempi on kuolla lapsetonna kuin että on jumalattomia lapsia.
4Sillä yhden ymmärtäväisen ansiosta tulee kaupunki asutuksi, mutta laittomien sukukunta tulee erämaaksi.
5Paljon tällaista minä olen silmilläni nähnyt, ja vielä raskaampia on korvani kuullut:
6syntisten seurakunnassa puhkeaa palamaan tuli ja tottelemattomassa kansassa leimahtaa palamaan viha.
7Hän ei armahtanut muinaisia jättiläisiä, jotka väkevyydessään hänestä luopuivat.
8Ei hän säästänyt niitä, joiden seassa Loot asui, joita hän kauhistui heidän häpeämättömyytensä tähden;
9hän ei säälinyt turmion kansaa, niitä, jotka temmattiin pois synneissänsä.
10Samoin kävi niiden kuudensadan tuhannen miehen, jotka olivat yhtä laumaa sydämensä kovuudessa.
11Ja olkoon vaikka yksi ainoa uppiniskainen: ihme olisi, jos tämä rankaisematta jäisi. Sillä hänellä on laupeus ja myös viha, hänen vallassaan on armahdus, ja hän vuodattaa vihan.
12Yhtä suuri kuin hänen laupeutensa on myös hänen kurituksensa. Hän tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan.
13Ei pääse pakoon synnintekijä ryöstöksinensä, eikä Herra jätä täyttämättä hurskaan kärsivällistä odotusta.
14Hän valmistaa kaikkien hyväin tekojen tilaisuudet. Jokainen saa tekojensa mukaan.
15Älä sano: Minä olen kätkössä Herralta, kuka korkeudessa minua muistaisi? Paljon kansan seassa ei minua muisteta; sillä mitä on minun sieluni määrättömässä luomakunnassa!
16Katso, taivas ja taivasten taivas, syvyys ja maa järkkyvät, kun hän niitä etsiskelee.
17Kaikki vuoret ja maan perustuksen vapisevat ja järisevät, kun hän niihin katsahtaa.
18Mutta ihmisen sydän ei ajattele näitä. Kuka pitää mielessään hänen tiensä?
19Niinkuin myrskytuuli, jota ihminen ei voi nähdä, ovat enimmät hänen teoistansa salatut.
20-Kuka voi osoittaa hänen vanhurskautensa tekoja? Tahi kuka voi kärsivällisesti odottaa? Sillä hänen liittonsa on kaukana.-
21Näin ajattelee se, joka on ymmärrystä vailla; mieletön ja eksyksissä vaeltava mies ajattelee näin tyhmästi.
22Kuule minua, poikani, ja opi taidollisuutta ja tarkkaa sydämessäsi minun sanojani.
23Minä tuon julki vaa'alla punnittua opetusta ja julistan tarkoin harkittua taidollisuutta.
24Herran asetuksen mukaiset ovat hänen tekonsa hamasta alusta, ja jo silloin, kun ne tehtiin, hän sääti niiden osat.
25Hän asetti järjestykseen tekonsa ikiajoiksi ja niitä hallitsevaiset voimat suvusta sukuun. Ei niiden tule nälkä eivätkä ne väsy, eivät lakkaa tekemästä tehtäviään.
26Ei yksikään sysi toistansa, ja ne tottelevat hänen sanaansa iankaikkisesti.
27Sen jälkeen Herra katsoi maata ja täytti sen hyvyyksillänsä.
28Hän peitti sen pinnan kaikkinaisilla elollisilla olennoilla. ja siihen ne palajavat jälleen.