9 And when he had opened the fifth seal, I saw under the altar the souls of them that were slain for the word of God, and for the testimony which they held:
10 And they cried with a loud voice, saying, How long, O Lord, holy and true, dost thou not judge and avenge our blood on them that dwell on the earth?
11 And white robes were given unto every one of them; and it was said unto them, that they should rest yet for a little season, until their fellowservants also and their brethren, that should be killed as they were, should be fulfilled.
1Laiska ihminen on niinkuin kivi, joka loassa makaa!
2Joka sen ottaa ylös, hänen pitää sitte kätensä pyyhkimän.
3Hävytöin poika on isällensä häpiäksi.
4Toimellinen tytär kyllä naidaan, mutta pahantapainen tytär annetaan olla, ja hän saattaa isänsä murheelliseksi.
5Joka ylen rohkia on, hän on sekä isällensä, että miehellensä häpiäksi, ja heiltä molemmilta vihataan.
6Puhe, joka sopimattomaan aikaan puhutaan, on niinkuin harpun soitto murheelliselle.
7Oikialla ajalla pitää ihmisiä kuritettaman ja opetettaman; mutta joka tyhmää opettaa, se tahtoo liittää rikotun saviastian kappaleita, ja tekee niinkuin se, joka jonkun raskaasta unesta herättää.
8Joka tyhmää puhuttelee, hän puhuu makaavan kanssa:
9Kuin se on loppunut, niin hän kysyy: mikä se on?
10Kuollutta itketään, ettei hänellä enää ole valkeutta; mutta tyhmää pitää sinun itkemän, ettei hänellä ole ymmärrystä.
11Ei ihmisen pidä ylen paljon kuolleita itkemän, sillä he ovat lepoon tulleet;
12Mutta tyhmän elämä on pahempi kuin kuolema.
13Seitsemän päivää kuollutta itketään, mutta tyhmää ja jumalatointa koko hänen elinaikansa.
14Älä tyhmän kanssa paljon puhu, älä myös ole taitamattomain seurassa.
15Väitä häntä, ettet tulisi tuskaan hänen kanssansa, ja tahratuksi hänen saastaisuudestansa.
16Pakene häntä, niin sinä olet rauhassa, ja et tule ahdistukseen ja hätään hänen tyhmyytensä tähden.
17Mikä on raskaampi lyijyä? Ja kuinka pitää ihmisen kutsuman tyhmää muuksi kuin lyijyksi.
18Keveämpi on kantaa santaa, suolaa ja rantaa, kuin taitamatointa ihmistä.
19Niinkuin huone, joka toisen huoneen kanssa on vahvasti sidottu yhteen, ei tuulispäätä kukisteta:
20Niin myös se sydän, joka asiansa hyvin tietää, ei pelkää yhtään peljätystä.
21Niinkuin kauniisti kalkilla sivuttu tasainen seinä ei pysy sateessa kauniina, eli aita korkealla tuulen edessä:
22Niin myös tyhmän sydämen huono aivoitus ei ole seisovainen peljätystä vastaan.
23Jos ihminen silmäänsä painottelee, niin siitä kyyneleet vuotavat; jos joku osaa toista sydämeen, niin se ilmoittaa aivoituksensa.
24Joka laskettaa kiviä lintuin sekaan, se peljättää heidät pois; Ja joka ystävänsä häpäisee, se rikkoo ystävyyden.
25Vaikkas vetäisit miekkaas ystävääs vastaan, et sinä kuitenkaan sillä niin pahoin tee kuin häväistyksellä.
26Sillä sinä taidat jälleen tulla ystäväksi, kuin et sinä pakene häntä, mutta puhut hänen kanssansa; sillä kaikki asiat taitaan kyllä sovitettaa, paitsi häväistystä, ylönkatsetta, salaisuuden ilmoitusta ja pahoja juonia: näillä ystävyys ajetaan pois.
27Ole uskollinen ystävälles hänen köyhyydessänsä, ettäs hänen kanssansa iloitsisit, kuin hänelle hyvin käy. Ole vahva hänen kanssansa, kuin hänelle pahoin käy, että sinäkin nautitsisit hänen onnensa hyväkses. Savu ja tomu käy edellä, kussa tuli palaa tahtoo: niin myös häväistyksestä tulee veren vuodatus. Älä häpeä vastata ystäväs edestä, älä myös häntä pakene. Jos sinulle jotakin pahaa häneltä tapahtuu, niin jokainen joka sen kuulee, välttää myös häntä. Jospa minä taitaisin panna lukon suuni eteen, ja painaa vahvan sinetin huulteni päälle, etten minä sen kautta lankeaisi, eikä minun kieleni vahingoittaisi minua!