9 And when he had opened the fifth seal, I saw under the altar the souls of them that were slain for the word of God, and for the testimony which they held:
10 And they cried with a loud voice, saying, How long, O Lord, holy and true, dost thou not judge and avenge our blood on them that dwell on the earth?
11 And white robes were given unto every one of them; and it was said unto them, that they should rest yet for a little season, until their fellowservants also and their brethren, that should be killed as they were, should be fulfilled.
1 Laiska on tahratun kiven kaltainen, jo jokainen viheltää hänelle hänen kunniattomuutensa tähden.
2Laiska on lantakokkareen kaltainen: jokainen, joka sen nostaa, pudistaa kättänsä.
3On häpeä isälle että on siittänyt kurittoman, ja sellainen tytär syntyy vahingoksi.
4Ymmärtäväinen tytär saa itselleen miehen; mutta joka tuottaa häpeätä, se on siittäjälleen suruksi.
5Julkea nainen häpäisee isänsä ja miehensä ja molemmat häntä halveksivat.
6Kuin soitanto surun aikana on ajaton puhe, mutta vitsat ja kuritus ovat joka aika viisautta.
7Joka tyhmää opettaa, se saviastiaa paikkaa, se herättelee nukkujaa syvästä unesta.
8Joka puhuu tyhmälle puhuu torkkujalle; ja lopuksi tämä sanoo: Mitä se oli?
11Itke kuollutta, sillä valo on häneltä mennyttä; ja itke tyhmää sillä ymmärrys on häneltä mennyttä. Kuollutta itke vähemmän, sillä hän on päässyt rauhaan; mutta tyhmän elämä on pahempi kuin kuolema.
12Suru kuolleesta kestää seitsemän päivää, mutta tyhmästä ja jumalattomasta kaikki hänen elinpäivänsä.
13Älä puhu paljon älyttömän kanssa äläkä seurustele ymmärtämättömän kanssa. Varo itsesi hänestä, ette saisi vaivaa etkä tahrautuisi, kun hän pudistaa itseänsä. Vältä häntä, niin saat rauhan etkä joudu kärsimään hänen mielettömyydestään.
14Mikä on raskaampaa kuin lyijy? Ja mikä muu sopisi sille nimeksi kuin tyhmä?
15Hiekkaa ja suolaa ja rautaharkkoa on keveämpi kantaa kuin ymmärtämätöntä ihmistä.
16Hirsisalvos, jolla rakennus on sidotaan, ei hajoa maanjäristyksessä. Samoin sydän, joka on luja harkitussa päätöksessään, on pelkäämätön vaaran hetkenä.
17Sydän, joka pysyy vahvana ymmärtäväisessä harkinnassa. on kuin hiekkalaasti-koriste tasoitetussa seinässä.
18Sora, joka on kukkulan laella, ei kestä paikoillaan myrskyssä. Samoinsydän, joka tyhmän harkinnan tähden on arka, ei kestä mitään peljästystä.
19Joka pistää silmään, saa vuotamaan kyyneleet; ja joka pistää sydämeen, saa tuntumaan tuskan.
20Joka viskaa kivellä lintuja, peljättää ne pois: ja joka soimaa ystävää, lopettaa ystävyyden.
21Jos olet paljastanut miekan ystävääsi vastaan, älä ole toivoton sillä vielä on paluutie.
22Jos olet avannut suusi ystävääsi vastaan, älä pelkää, sillä sovinto voi syntyä. Mutta soimausta ja ylpeilyä ja salaisuuden ilmaisemista ja kavalaa juonta - niitä pakenee jokainen ystävä.
23Hanki lähimmäisesi luottamus, kun hän on köyhä, että saisit, jos hänen hyvin käy, siitä yhdessä nauttia. Pysy uskollisena hänelle ahdingon aikana, että, jos hän saa perinnön, perisit yhdessä sinäkin.
24Savua ja haikua tulee uunista, ennenkuin tuli syttyy; samoin käyvät herjaukset veritekojen edellä.
25En minä häpeä suojella ystävääni enkä piileskele hänen kasvojansa.
26Ja jos minulle tapahtuu pahaa hänen tähtensä, niin jokainen, joka sen kuulee, varoo häntä. Jospa minulla olisi vartijat suuni edessä ja huulillani taidokkaasti tehty sinetti, etten suuni tähden joutuisi lankeemukseen ja ettei oma kieleni minua kadottaisi.