9 And when he had opened the fifth seal, I saw under the altar the souls of them that were slain for the word of God, and for the testimony which they held:
10 And they cried with a loud voice, saying, How long, O Lord, holy and true, dost thou not judge and avenge our blood on them that dwell on the earth?
11 And white robes were given unto every one of them; and it was said unto them, that they should rest yet for a little season, until their fellowservants also and their brethren, that should be killed as they were, should be fulfilled.
1Oi kuolema! kuinka katkera sinä olet, kuin ihmisen sinua ajattelee, jolla on hyvät päivät ja paljo kalua, ja elää ilman surua,
2Ja jolle kaikki asiat hyvin käyvät ja vielä hyvin syödä voi.
3Oi kuolema! kuinka hyvin sinä teet tarvitsevalle, joka heikko ja vanha on,
4Ja kaikessa murheessa elää, eikä ole parempaa toivottavaa eli odotettavaa.
5Älä pelkää kuolemaa; johdata mielees, että tämä on näin asetettu Herralta kaikelle lihalle, sekä niille, jotka sinun edelläs olleet ovat, että niille, jotka sinun jälkees tuleman pitää.
6Mitäs olet Jumalan tahtoa vastaan, jokos elät kymmenen, sata eli tuhannen ajastaikaa?
7Sillä ei kuolemassa kysytä, kuinka kauvan ihminen elänyt on.
8Jumalattomain lapset, ja jotka jumalattomain seuraan antauvat, tulevat kauhistukseksi.
9Jumalattomain lasten perintökalu pitää hukkuman ja heidän jälkeentulevaisensa pitää oleman ylönkatsotut.
10Lasten täytyy valittaa jumalatointa isää; sillä he ovat hänen tähtensä katsotut ylön.
11Voi teitä, te jumalattomat! jotka hylkäätte Korkeimman lain:
12Joko te elätte eli kuolette, niin te olette kirotut.
13Niinkuin kaikki, mikä on maasta, tulee jälleen maaksi, niin tulevat myös jumalattomat kirouksesta kadotukseen.
14Ihmisen kärsimys olkoon täällä niinkauvan kuin hän elää, mutta jumalattomain nimi pitää pyyhittämän pois, joka ei mitään kelpaa.
15Katso, ettäs pidät hyvän nimen, joka vahvempana pysyy kuin tuhannen suurta kultaista tavaraa.
16Olkoon elämä niin hyvä kuin se taitaa, kuitenkin se pysyy vähän aikaa; mutta hyvä nimi pysyy ijankaikkisesti.
17Poikani, kuin teille hyvin käy, niin katsokaat, ja pysykäät Jumalan pelvossa.
18Miksi te häpeette minun sanojani?
19Ihminen häpee silloin usein, kuin ei hänen pitäisi häpeemän, ja mielistyy usein siihen, mihin ei hänen pitäisi mielistymän.
20Hävetkään isä ja äiti huoruudesta, päämies ja herra valheesta,
21Tuomari ja neuvonantaja vääryydestä., ja yhteinen kansa kovakorvaisuudesta,
22Lähimmäinen ja ystävä vahinkoa tekemästä, ja kylänmies varkaudesta. Häpee, että käsivarrellas makaat pöydällä leivän päällä. Häpee, ettet kestä luvun laskemisessa, ja ettet kiitä, kuin sinua tervehditään. Häpee, ettäs porttoja katsot, ja käännät kasvos pois sukulaisestas. Häpee, ettäs muutat perinnön ja huomenlahjan, ja ettäs himoitset toisen emäntää. Häpee sinuas himoitakses toisen piikaa, ja seisoakses hänen vuoteensa tykönä. Häpee, ettäs soimaat ystävääs; ja kuin sinä hänelle jotakin annat, niin älä sitä soimaa hänelle. Häpee sanoa kaikkia, mitäs kuullut olet, ja ilmoittaa salaista ja uskottua puhetta.. Niin sinä oikein häpeet ja tulet rakastetuksi ja ylistetyksi kaikilta ihmisiltä.