1Kun Esra temppelin edessä polvillaan itkien rukoili ja tunnusti kansan synnit, hänen ympärilleen kokoontui suuri joukko israelilaisia, miehiä, naisia ja lapsia, ja kaikki itkivät ja valittivat.
2Silloin Sekanja, Jehielin poika, Elamin suvusta, alkoi puhua. Hän sanoi Esralle: "Me olemme luopuneet Jumalastamme, kun olemme ottaneet itsellemme vaimoja muiden kansojen keskuudesta. Israelilla on silti vielä toivoa.
3Meidän on nyt juhlallisesti luvattava Jumalamme edessä, että lähetämme pois kaikki nämä naiset ja heidän synnyttämänsä lapset. Tämä on Herran neuvo, ja myös kaikkien niiden, jotka pitävät Jumalamme käskyt kunniassa. Meidän on tehtävä niin kuin laki vaatii.
4Nouse, sillä tämä asia kuuluu sinulle. Me tuemme sinua. Ole rohkea ja ryhdy toimeen!"
5Esra nousi ja vaati pappien ja leeviläisten ja koko Israelin johtomiehiä vannomaan, että he tekisivät niin kuin oli sanottu. He vannoivat.
6Sitten Esra lähti Jumalan temppelin edestä ja meni Johananin, Eljasibin pojan, kammioon. Hän yöpyi siellä syömättä ja juomatta, surren kotiin palanneiden luopumusta.
7Kautta Juudan ja Jerusalemin lähetettiin kaikille kotiin palanneille sana, että heidän oli kokoonnuttava Jerusalemiin.
8Jos joku ei saapuisi kolmen päivän kuluessa, niin kuin johtomiehet ja vanhimmat olivat määränneet, hänen koko omaisuutensa takavarikoitaisiin ja hänet erotettaisiin kotiin palanneiden yhteisöstä.
9Kolmen päivän kuluttua, yhdeksännen kuun kahdentenakymmenentenä päivänä, kaikki Juudan ja Benjaminin miehet olivat koolla Jerusalemissa. Pelosta vavisten kansa värjötti rankkasateessa aukiolla temppelin edessä.
10Pappi Esra astui esiin ja sanoi: "Te olette luopuneet Herrasta, kun olette ottaneet vaimoiksenne muukalaisnaisia. Näin olette lisänneet Israelin syyllisyyttä.
11Tunnustakaa nyt syntinne Herralle, isienne Jumalalle, ja toimikaa hänen tahtonsa mukaan. Erottautukaa muista kansoista ja niiden naisista."
12Kansanjoukko vastasi yhteen ääneen: "Meidän on tehtävä niin kuin sinä sanot.
13Mutta meitä on paljon, ja koska nyt on sateiden aika, emme voi seistä täällä ulkona. Eikä tätä asiaa saada hoidetuksi päivässä tai parissa, sillä joukossamme on paljon niitä, jotka ovat syyllistyneet tähän rikkomukseen.
14Sen vuoksi johtomiestemme tulee toimia koko kansan puolesta. Jokaisesta kaupungista on kaikkien miesten, jotka ovat ottaneet muukalaisnaisen vaimokseen, saavuttava tänne määräaikana kaupunkinsa vanhimpien ja tuomarien kanssa. Vain tällä tavoin saamme Jumalan vihan torjutuksi."
15Ainoastaan Jonatan, Asaelin poika, ja Jahseja, Tikvan poika, vastustivat tätä, ja heitä kannattivat Mesullam ja leeviläinen Sabbetai.
16Pakkosiirtolaisuudesta palanneet päättivät tehdä niin kuin oli ehdotettu. Pappi Esra valitsi nimeltä mainiten joukon sukujen päämiehiä. He kokoontuivat tutkimaan asiaa kymmenennen kuun ensimmäisenä päivänä,
17ja ensimmäisen kuun ensimmäiseen päivään mennessä he olivat selvittäneet kaikki tapaukset, joissa miehellä oli muukalainen vaimo.
18Papeista olivat seuraavat ottaneet vaimokseen muukalaisnaisen: Jesuan, Josadakin pojan, ja hänen veljiensä jälkeläisistä Maaseja, Elieser, Jarib ja Gedalja,
19jotka juhlallisesti lupasivat lähettää pois vaimonsa ja uhrata rikkomuksensa sovitukseksi pässin,
20Immerin jälkeläisistä Hanani ja Sebadja,
21Harimin jälkeläisistä Maaseja, Elia, Semaja, Jehiel ja Ussia,
22Pashurin jälkeläisistä Eljoenai, Maaseja, Ismael, Netanel, Josabad ja Elasa,
23leeviläisistä Josabad, Simei, Kelaja eli Kelita, Petahja, Juuda ja Elieser,
24laulajista Eljasib ja portinvartijoista Sallum, Telem ja Uri.
25Muista israelilaisista olivat muukalaisnaisen ottaneet vaimokseen: Pareosin jälkeläisistä Ramja, Jissia, Malkia, Mijamin, Eleasar, Malkia ja Benaja,
26Elamin jälkeläisistä Mattanja, Sakarja, Jehiel, Abdi, Jeremot ja Elia,
27Sattun jälkeläisistä Eljoenai, Eljasib, Mattanja, Jeremot, Sabad ja Asisa,
28Bebain jälkeläisistä Johanan, Hananja, Sabbai ja Atlai,
29Banin jälkeläisistä Mesullam, Malluk, Adaja, Jasub, Seal ja Jeremot,