9 And when he had opened the fifth seal, I saw under the altar the souls of them that were slain for the word of God, and for the testimony which they held:
10 And they cried with a loud voice, saying, How long, O Lord, holy and true, dost thou not judge and avenge our blood on them that dwell on the earth?
11 And white robes were given unto every one of them; and it was said unto them, that they should rest yet for a little season, until their fellowservants also and their brethren, that should be killed as they were, should be fulfilled.
1Davidin Psalmi, kuin hän oli Juudan korvessa. (H63:2) Jumala, sinä olet minun Jumalani! Varhain minä sinua etsin: sinua minun sieluni janoo, minun lihani halaa sinua karkiassa ja kuivassa maassa, joka vedetöin on.
2Niinkuin minä näin sinun pyhässä, katsellakseni sinun voimaas ja kunniaas;
3Sillä sinun laupiutes on parempi kuin elämä: minun huuleni pitää sinua kiittämän.
4Niin minä tahdon kunnioittaa sinua minun elinaikanani, ja minun käteni nostaa ylös sinun nimees.
5Niinkuin lihavuudella ja rasvalla pitää minun sieluni ravittaman: ja minun suuni pitää kiittämän iloisilla huulilla.
6Kuin minä vuoteeseni lasken, niin minä muistan sinua:kuin minä herään, niin minä puhun sinusta.
7Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipeis varjon alla minä kerskaan.
8Minun sieluni riippuu sinussa: sinun oikia kätes minun tukee.
9Mutta he etsivät kadottaaksensa minun sieluni: heidän täytyy maan alle mennä.
10Heidän pitää miekkaan lankeeman, ketuille osaksi tuleman.
11Mutta kuninkaan pitää iloitseman Jumalassa: joka hänen kauttansa vannoo, se kunnioitetaan; sillä valhetteliain suu pitää tukittaman.