4kuihtuva seppele, ihana kaupunki, joka kohoaa viljavan laakson yläpuolella. Sen käy kuin alkukesän varhaisviikunan: kun joku sen näkee, se tuskin ehtii kädessä käväistä kun on jo kadonnut suuhun.
5Sinä päivänä Herra Sebaot on oleva kansansa jäännökselle ihana kruunu, ylväs seppele,
6hän antaa oikeuden tunnon niille, jotka tuomareina jakavat oikeutta, ja rohkeuden niille, jotka kaupungin portilla torjuvat rynnäkön.
7Nuokin ovat viinistä humaltuneita, horjahtelevat väkevien juomien huumaamina: pappi ja profeetta juovat ja horjuvat, viini on vienyt heidät mukaansa. He horjuvat juopuneina, hoippuvat näkyjä nähdessään ja kompastuvat oikeutta jakaessaan.
8Kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta, kaikkialla saastaa, ei missään puhdasta paikkaa.
9Ja Jumalan profeetasta he sanovat: "Kenelle hän luulee järkeä opettavansa, keille jankuttaa sanomaansa? Varmaan sylilapsille, vastikään äitinsä rinnoilta vieroitetuille!
10Muista aina, muista aina, mieleen paina, mieleen paina hiukan sitä, hiukan tätä!"
11Ja vieraalla kielellä, oudoin sanoin hän on vastedes puhuva tälle kansalle,
12hän, joka oli sanonut heille: -- Tässä on lepopaikka. Sallikaa väsyneiden hengähtää, täällä on lepo ja virvoitus. Mutta he eivät tahtoneet kuulla.
13Niinpä Herran sana on oleva heille vain tätä: "Muista aina, muista aina, mieleen paina, mieleen paina hiukan sitä, hiukan tätä!" Ja niin he kulkiessaan kompastuvat ja loukkaantuvat, tarttuvat ansaan, jäävät kiinni.
14Sen tähden kuulkaa Herran sana, te tyhjänpuhujat, tämän kansan hallitsijat, jotka asutte Jerusalemissa!
15Näin olette sanoneet: "Me olemme tehneet liiton kuoleman kanssa, tuonelan kanssa olemme solmineet sopimuksen. Kun tuhotulva vyöryy kohti, se ei saavuta meitä, sillä viekkaus on taannut meille turvapaikan, valheen suojaan me olemme piiloutuneet."
16Siksi Herra Jumala sanoo näin: -- Katsokaa: minä lasken Siioniin peruskiven, huolella valitun kivipaaden, kallisarvoisen kulmakiven sitomaan vankkaa perustaa. Joka uskoo, ei horju.
17Minun työssäni on mittana oikeus ja luotilankana vanhurskaus. Mutta rakeet hakkaavat pettävän turvapaikan ja tulva vie piilopaikan mennessään,
18teidän liittonne kuoleman kanssa pyyhitään pois ja teidän sopimuksenne tuonelan kanssa raukeaa. Tuhotulva vyöryy teidän ylitsenne, se lyö teidät maahan.
19Joka kerta kun se vyöryy ylitse, se tempaa teidät mukaansa. Aamu aamulta se vyöryy yli, päivä päivältä, yö yöltä. Kauhun vapina valtaa teidät, kun teille selviää, mitä sanoma merkitsee.
20Toden totta: vuode on lyhyt, ei sille voi ojentautua, peite kapea, ei siihen voi kääriytyä.
21Itse Herra nousee niin kuin hän nousi Perasiminvuoren luona, niin kuin kiivastui Gibeoninlaaksossa, niin hän kiivastuu ja tekee työnsä -- outo on hänen työnsä! -- ja toteuttaa tekonsa -- merkillinen on hänen tekonsa!
22Älkää siis enää pilkatko, etteivät kahleenne tulisi vielä raskaammiksi, sillä olen saanut tietää, että Jumala, Herra Sebaot, on tehnyt päätöksensä ja on valmis hävittämään kaiken maan.
23Nyt kuunnelkaa tarkasti minun puhettani, pankaa mieleenne mitä sanon.
24Kyntääkö maamies joka päivä maataan kylvöä varten, muokkaako hän päivästä päivään äkeellä peltoaan?
25Ei, ensin hän tasoittaa maan pinnan ja sitten ripottelee mustakuminaa, sirottelee maustekuminaa, kylvää vehnää, hirssiä, ohraa ja pellon reunaan vaivaisvehnää.
26Herra neuvoo hänelle miten toimia, hänen Jumalansa opettaa häntä.
27Eihän mustakuminaa puimareellä puida eikä puimajyrää kierrätetä kuminain päällä! Kepillä mausteet irti hakataan, sauvalla kuminan siemenet.
28Vilja tosin puidaan jyräämällä, mutta ei sitäkään loputtomiin puida. Vaikka jyrä ja vetojuhdat saavat kulkea sen ylitse, ei niiden anneta jauhaa sitä rikki.
29Herra Sebaot on antanut tämänkin taidon. Ihmeelliset ovat hänen neuvonsa, hän antaa runsaan menestyksen.